Sen pelkääminen, että vaikuttaa naurettavalta tai tyhmältä muiden silmissä, on ymmärrettävää. Kyseessä tietysti on irrationaalinen tunne, kukaan ei päättelyn tuloksena päätä, että tilanne vaatii nyt itsensä typeräksi tuntemista. Mutta tunne kestää hyvin myös rationaalisen tarkastelun. Jos liiaksi antaa itsestään vääränlaisen vaikutelman (tai miksei todenmukaisen, mutta nyt tässä vääränlainen = ei-toivottu) yhteistyö muiden kanssa vaikeutuu. Yleensä ihmiset eivät halua olla tekemisissä idioottien kanssa.
Toisaalta itsensä naurettavaksi tunteminen, kun on vain itsensä seurassa, ei enää kestä rationaalista tarkastelua. Yhteistyö itsesi kanssa ei vaikeudu. Päinvastoin opit ehkä tuntemaan itseäsi paremmin.
Filosofinen koe: Istu yksin huoneessa ja kutsu itseäsi nimeltä toistuvasti viiden minuutin ajan. Käytä ääntä, ikään kuin olisit jossain kaukana, ja muuntele ääntäsi ja painotusta. Alku on hankalinta, koska tunne siitä, että olet idiootti, on hyvin voimakas, mutta se menee pian ohi. Voit itse asiassa jatkaa toiset viisi minuuttia vain huomataksesi, että itse asiassa itsensä kutsuminen ääneen on ihan normaalia. Mihin se tunne hävisi? Sinullahan on vain tylsää. Tai jos sinulla on hyvä mielikuvitus, niin ajatuksesi alkavat pian harhailemaan, eikä sinulla ole edes tylsää.
Tämän kokeen alkuperäinen tarkoitus on eriyttää minuus. Itsensä kutsumista pitäisi yksien ohjeiden mukaan jatkaa noin kaksikymmentä minuuttia, jolloin alkaa tulla outo tunne siitä, että se joka kutsuu on ihan eri kaveri kuin se joka kuuntelee. Kokeilin kaksikymmentäviisi minuuttia. Ei toiminut. En tiedä olisiko pitänyt jatkaa vielä toiset kaksikymmentäviisi minuuttia, aika kävi vain niin tylsäksi, että päätin lopettaa. Mutta huomasin, että tämä on kuitenkin turvallinen koe, jolla voi kokea itsensä idiootiksi, ja huomata miten pian se menee ohi. Myöskin tätä voisi käsitellä tylsyyskokeena, ja katsoa minkälaisia olotiloja tulee tunnin kestolla, ja onko ensimmäinen puolikas helpompi kestää kuin jälkimmäinen. Kuulemma maraton on enemmän kuin tuplasti vaikeampi jaksaa kuin puolimaraton, ihmisellä loppuu jossakin vaiheessa puolimaratonin jälkeen energiavarannot, jonka jälkeen mennään tahdonvoimalla eteenpäin.