Ruotsista löydettiin vuonna 2004 maailman vanhin puu. Sen ikä on 9550 vuotta. Tai oli tuolloin, nythän se on siis 9560-vuotias.
Aluksi tämä kuulostaa uskomattomalta. Miten voi jokin eliö elää melkein kymmenen tuhatta vuotta? Artikkelia lukiessa kuitenkin paljastuu, että kyseessä onkin puu, joka on kloonannut itseään ja näin elänyt vuosituhansia. Kuusen juurakko onkin se, joka on näin vanha. Itse rungon elinikä on joka kerta noin 600 vuotta, ja aina kun se kuolee, juurakko kasvattaa uuden rungon.
Jos ei oteta huomioon juurakon elinikää vaan yksittäisen rungon ikä, niin eräs Californiassa kasvava mänty on maailman vanhin tällä hetkellä elävä ei-kloonautuva eliö: vuonna 2012 sen iäksi laskettiin 5062 vuotta (nyt se on siis 5064 vuotias).
Tuo kloonautuvuus saa aikaan ongelman: mikä lasketaan yksilöksi ja mikä ei? Jos ihminen lisääntyisi kloonautumalla, niin samalla tavoin meillä saattaisi olla Seppo 4228-v. Olisiko hän enää kuitenkaan sama yksilö kuin alkuperäinen klooni? Jos minut kloonattaisiin heti sillä hetkellä kun kuolen niin, että saisin uuden mahdollisuuden elää, niin en olisi tuo kloonattu yksilö. Sillä ei olisi minun ajatuksiani eikä elämänkokemustani. Asia on vielä selvempi, jos oletetaan, että minut kloonattaisiin juuri nyt saman tien. Tällöin minä ja kloonini olisimme yhtäaikaa elossa, mutta olisimme eri yksilöt, koska meidän paikkamme avaruudessa olisi eri jokaisella ajan hetkellä (meillä olisi siis eri kokemukset).
Vai voisiko kahdella eri sijainnilla olla samat kokemukset, toisin sanoen voisiko kahdella eri pisteellä (jotka ovat siis eri pisteitä siinä merkityksessä, että ne sijaitsevat eri koordinaateissa) olla identtinen ympäristö? Ajatellaanpa pallopintaa. Pallon etelänavalla sijaitsee Alice ja täsmälleen samalla ajanhetkellä sijaitsee pohjoisnavalla Bob. Jos pallopinta on symmetrinen sellaiseen tasoon nähden, jossa sijaitsee päiväntasaaja, ja Alice ja Bob ovat täysin samanlaisia pisteitä, niin väittäisin, että kummallakin on identtinen ympäristö. Vaikka Alicella ja Bobilla siis on eri koordinaatit, niin niillä on identtinen ympäristö, jolloin niillä on myös identtinen elämänkokemus. Ne voisivat jopa liikkua niin, että niiden elämänkokemus pysyisi identtisenä, kunhan pitävät huolen siitä, että liikkuminen on symmetristä pintaan nähden. Ne kokevat siis täsmälleen samat asiat.
No on tietysti melko selvää, että tässä maailmankaikkeudessa tuskin on kahta eri pistettä, jossa kokemus olisi sama. Joten väistämättä kloonini olisi eri yksilö kuin minä. Toisaalta asiaa voidaan halkoa vielä Theseuksen laivan hengessä. Nimittäin ihmisen koko elimistö uusiutuu jatkuvasti, uusia soluja tulee vanhojen tilalle. Molekyylit korvautuvat toisilla. Tavallaan ihminen on itsensä klooni. Olenko siis eri yksilö kuin kymmenen vuotta sitten?
Tämä tietysti riippuu siitä, kuinka määrittelemme yksilön. Löyhässä yleiskielen käyttötavan mielessä olen sama yksilö syntymästä kuolemaan saakka. Tästä ihminen abstrahoi käsitteen ’yksilö’ ja soveltaa sitä sitten puihin. Sekasotku on valmis, koska alunperin yksilö-käsitteessä ei huomioitu lainkaan piirteitä, joita liittyy puihin, muttei ihmisiin. Meidän täytyy siis määritellä termi ’yksilö’ tiukasti, jopa matemaattisen tiukasti, jos emme halua kielellisiä sekaannuksia.
Jotkut filosofiset ongelmat ovat juuri tällaisia. Ne ovat ongelmia lähestulkoon vain siksi, että sanat ovat liian löyhästi määriteltyjä. Kun kysytään jokin pohdiskeleva kysymys, olisi hyvä sekaannusten välttämiseksi määritellä tarkoituksenmukaisen täsmällisesti olennaiset termit. Joku voisi ajatella, että on hölmöä määritellä esimerkiksi sana ’yksilö’ noin mielivaltaisen tarkasti, koska seuraavalla kerralla kun hän tarvitsee sitä sanaa, niin hän tarvitsee sitä ehkä hieman toisin määriteltynä. Mutta asian ei tarvitse olla noin jäykkää. Sana voidaan määritellä tilanteen mukaan aina uudelleen. Näinhän matematiikassakin toimitaan. Kaikille matematiikan opiskelijoille on tuttua, että toisessa luennoitsijan kirjoittamassa esimerkissä funktio f voidaan määritellä aivan eri tavoin kuin ensimmäisessä esimerkissä.
Eli jos joku kysyy minulta, kuinka vanha on vanhin elävä puu, niin kysyjän pitää vain rajata käyttämämme määritelmät niin tarkasti, että voin vastata oikein ilman sekaannuksia ja lisäkysymyksiä. Ongelma tässä tietysti on se, että alunperin kysyjällä ei välttämättä ole hajuakaan siitä, kuinka tarkasti hänen oikein pitää puuyksilö määritellä. Ja itseasiassa keskustelun merkitys ei ole pelkästään siinä, että saa informaatiota, vaan myös keskustelun sosiaalinen aspekti on vähintään yhtä tärkeä.
P.S. Silmäys Wikipediaan paljastaa lisää vanhoista puista. Tuo vajaan kymppitonnin ikä ei ole vielä mitään. Utahissa on kokonainen klooniperheellinen puita, jotka kaikki ovat siis samaa yksilöä. Puun nimi on Pando, ja juurakon ikä on 80 000 vuotta! Ja ikään kuin se ei olisi vielä tarpeeksi, niin jotkut tutkijat ovat sitä mieltä, että sen ikä olisikin jotakuinkin miljoona vuotta. Menee ihan scifiksi. Toisaalta näkökulmaa antaa se, että on olemassa yhä edelleen Aurinkoa kiertävä planeetta, joka on noin 4,5 miljardia vuotta vanha. Ja eräs universumi, joka vieläkin laajenee ja voi hyvin, on melkein 14 miljardia vuotta vanha.