MBTI-persoonallisuusluokittelussa tai -tyypittelyssä on ihmiset jaettu 16 eri peruspersoonallisuuteen. Ilmeisesti kuitenkin luotettavampana ja parempana pidetään ns. The Big Five -luokittelua.
Mitä eroa näillä on toisiinsa? MBTI:ssä jokainen eri persoonallisuustyyppi on kuvattu yleensä melko kokonaisvaltaisesti, kun taas TBF on faktorianalyysillä tehty luettelo viidestä eri peruspiirteestä (jotka toki ainakin teoriassa kuvaavat melko kattavasti ihmisen persoonallisuutta). Siis, lyhyemmin sanottuna, MBTI on kuvaileva, TBF on analyyttinen.
Voisi siis sanoa, että (MBTI:n termein) MBTI:n on kehittänyt INTP-persoonallisuus, The Big Fiven ISTJ-persoonallisuus!
Tietysti MBTI:nkin taustalla on faktorianalyysiä – täytyyhän kyselytestin vastaukset jotenkin analysoida. Mutta jokaisessa dikotomiassa aste-erot on häivytetty ja ne on määritelty vain joko/tai. Ja tämä tekee MBTI:stä vähemmän tarkan kuin TBF. Nimittäin jos henkilö ei asetu selkeästi jompaankumpaan tarkasteltavan funktion ääripäähän vaan jotakuinkin siihen keskelle, niin häntä on vaikea luokitella johonkin nimenomaiseen persoonallisuusluokkaan.
Toisaalta taas TBF on vain läjä tylsiä palkkeja, joita pitäisi jokaisen itse osata analysoida, ja joka ei anna mitään kokonaiskuvaa, eikä kerro mitään uutta. Tämän vuoksi pidän itse enemmän MBTI:stä. Olen oppinut itsestäni valtavasti lukemalla omaa persoonallisuuttani vastaavia kuvauksia ja vertaamalla niitä toisiin tyyppeihin. Tämä taas auttaa kasvamaan pois sellaisista piirteistä, joista en pidä itsessäni.
Joku voisi sanoa, että eikös ilmankin tuollaista persoonallisuusteoretisointia voisi hylätä inhottavia piirteitä itsessään. Aiheellinen kysymys. Luulisin, että MBTI tarjoaa keinon tiedostaa ja tunnustaa nuo piirteet itsessä, ja näin niistä poisopetteleminen on helpompaa.
MBTI kasvattaa itseymmärrystä, ja se on MBTI:n vahvuus. (The Big Fiven vahvuus on testin algoritmi: ”oletko ulospäinsuuntautunut?”, vastaus: kyllä –> testin tulos: olet ulospäinsuuntautunut.) 😛